Josephine

Kuvien © Chantelle,
Kuvien hevonen ei liity lainkaan tähän kyseiseen virtuaalihevoseen.

Perustiedot

Sukutaulu ja -selvitys

Luonnekuvaus

Sonja näyttää ulkoapäin niin pieneltä ja viattomalta, ettei kukaan voisi kuvitella ponin sisältävän niin paljon sisua ja rämäpäisyyttä. Itsepäinenkin neiti on, eikä päästä ketä tahansa lähettyville. Ulkoapäin se on silti aina niin tyynen näköinen, ettei arvaisi kuinka suuri myllerrys sen sisällä käy. Sonja on niin sanottu yhden ihmisen poni, joka ei huoli toisia ihmisiä kavereikseen. Se on ikään kuin leimaantunut siihen ihmisiin, josta eniten pitää ja johon luottaa. Luonteeltaan neiti on yllämainittujen lisäksi halutessaan maailman lempein ja kiltein otus. Persoonallisuutta ei ainakaan tästä ponista puutu ja kaikkea sen luonteesta ei voi edes kuvata, vaan se pitää itse kokea! Hoitajansa kanssa Sonja käyttäytyy aina nätisti, niin kuin hyvin kasvatetun prinsessan pitääkin. Se osaa olla aina edustavan näköinen, jopa silloin kun se on yltä päältä kurassa! Tästä pääsemmekin asiaan mitä tämä kaunis voikko neiti rakastaa, eli siis piehtaroimiseen. Se piehtaroi joka paikassa; karsinassa, tarhassa, kentällä, tiellä… Minne sen ikinä viekään! Joskus se yrittää jopa mennä makuulle silloin kun ratsastaja on selässä ja silloin pitää kyllä reippaasti käskeä ja korottaa ääntä. Taluttaessakin kannattaa pitää aina suhteellisen tiukka riimunaru ja kävellä ponin sivulla seuraten sen liikkeitä. Ei ole nimittäin kovin mukava yllätys, kun poni yhtäkkiä vajoaa maahan kiskaisten taluttajan pyllylleen vesilammikkoon. Mutta muuten poni kyllä kävelee sievästi, aivan kuin kaikissa hevoskirjoissa kuvaillaan. Sillä ei ole tapana rynnätä suin päin pusikkoon mehukkaan ruohopuskan perään, vaikka aikamoinen herkkusuu muuten onkin. Eikä neidillä ole myöskään tapana talloa ihmisraukan varpaita saatikka sitten tyrkätä tätä ojaan ja itse lähteä painelemaan johonkin lähimmän orin tarhalle. Periaatteessa ponia voisivat jopa pikkutytöt talutella ympäriinsä, niin luotettava se on. Sonjan voi aivan hyvin hoitaa karsinassa, koska se pysyy kiltisti paikoillaan. Poni kuitenkin rakastaa hoitopaikalla seisomista, joten mikäli on mahdollista niin se kannattaa taluttaa sinne hoidettavaksi. Se rakastaa harjausta sydämensä pohjasta ja yleensä nuokkuukin tyytyväisenä silmät puoli ummessa kun hoitaja puunaa neitiä hiki hatussa. Se pitää niin kovista kuin pehmeistäkin harjoista ja kumisualla hankausta se suorastaan rakastaa. Sonjan karvaan kannattaa aina silloin tällöin levittää sienellä karvankiiltoainetta, että sen karvapeite pysyy kiiltävänä ja pehmeänä, samoin voi tehdä jouhillekin. Sonjan häntä ja harja kannattaa pestä kerran kuussa, koska ne sotkeutuvat aina sen piehtaroidessa ja kuun lopussa niiden väri on yleensä aika kaukana oikeasta. Sonjan kaviot kannattaa myös hoitaa hyvin ja niille kannattaa myös kerran kuussa tehdä peruspuhdistus ihan veden ja rasvan kanssa. Kavioiden puhdistuksesta neiti ei sano mitään ihmeempiä, vaan nostaa aina kiltisti jokaisen jalan ylös. Takajalkoja puhdistaessa se vain nojaa joskus vähän liiankin kovaa ihmiseen ja silloin kannattaa vähän tönäistä sitä, että se muistaa muut kolme jalkaansa ja pitää painonsa niiden varassa. Päästä Sonja on hiukan arka, mutta antaa kyllä koskea ja harjata sen kunhan toimii rauhallisesti. Suitsiessa kuolaimet menevät nätisti suuhun ja neiti painaa kiltisti päänkin alas, että niskaremmin saa rauhassa laittaa paikoilleen. Muut remmit menevät nätisti kiinni, mutta alaturpahihnaa laittaessa se voi alkaa heiluttelemaan päätään. Silloin pitää vain komentaa napakasti ja yleensä Sonja lopettaa leikkimisen siihen. Satulan laitosti Sonja ei pidä, mutta eipä se proteistoikaan mitenkään näyttävästi, vain vetää korvia hieman luimuun ja saattaa joskus vähän heilauttaa häntää vihaisesti. Satulavyön saa helposti kireälle, koska tyttönen ei ole ainakaan vielä oppinut pullistelemaan. Kannattaa vain olla varovainen, ettei vedä vyötä liian kireälle. Sonja ei pelkää tai kammoa vettä, vaan nauttii kun sitä pestään. Uiminen on myös sen mielestä huisin hauskaa! Sonja pitää muiden hevosten seurasta ja onkin yleensä vähän niin kuin kaikkien kaveri. Lauman arvojärjestyksessä se kuitenkin on korkeimmassa päässä ja osaa kyllä pistää kuriin sille ilkeilevät hemmot. Oreista tamma ei välitä muuta kuin kiima-aikaan, eikä aina silloinkaan. Tarhassa se saattaa joskus huudella oreille, mutta esimerkiksi ratsastaessa se ei kyllä keskitä huomiotaan oreihin, vaikka ne kuinka esittäisivät sille. Sonja on niin huolehtiva persoona, että siitä tulee varmasti aivan upea emä jossain vaiheessa! Ratsastaessa Sonja on aivan oma lukunsa. Se on oikea vauhtihirmu eikä jaksaisi millään keskittyä mihinkään kouluratsastuksen tapaiseen lajiin. Se on avuille suhteellisen herkkä ja arvostaa hyvää istuntaa. Se ärsyyntyy helposti jos ratsastaja istuu kuin heinäsäkki selässä ja antaa sille monia ristiriitaisia käskyjä. Sillä ratsastaessa käden pitää olla erityisen kevyt, koska se ei muuten rahoita päätään peräänantoon vaan viskoo sitä koko ajan ylös alas ja siinä menee jossakin välissä ratsastajallakin hermot. Pohkeilla ei saa myöskään painaa liian lujaa tai poni voi lähteä täyteen laukkaan. Kannuksia ei tällä ponilla tarvita, raippa on kuitenkin hyvä olla mukana varmuuden vuoksi, vaikka sillä ei yleensä mitään teekään. Sonjan askellajit ovat todella mukavat. Käynti on nopeaa eikä ollenkaan niin töyssyttävää kuin pikku poneilla yleensä. Ravi ei pompota juuri ollenkaan, kunhan siihen ensin sopeutuu. Sonjalla on tapana mennä aina pikaravia ja on hyvä yrittää hidastaa sitä tavalliseen, hitaampaan raviin. Muuten tekemiset voivat olla aika säntäilyä kentän päästä päähän. Laukka taas on kuin unelma, niin pehmeää ja pumpulimaista, että siihen voisi vaikka nukahtaa. Ja se ei paljoa muutu, vaikka vauhti lisääntyisikin, mitä nyt hieman alkaa pompottamaan. Vaikka Sonjalla ei koulua muuten mennäkään, niin taivutuksia, voltteja, ympyröitä ja siirtymiä kannattaa aina harjoitella. Myös muutamat muut kouluratsastusliikkeet ovat omiaan kehittämään ponin tasapainoa ja taipuisuutta. Esteratsastuksessa poni on aikamoinen guru, mutta joskus liika vauhti voi tehdä kepposensa. Sen takia Sonjan pitääkin olla radalla koottuna, eikä sitä saa päästä ryntäilemään päättömästi missään vaiheessa. Silloin sen hyppykyvyt tulevat esiin ja poikkeuksetta se selviytyy aina virheittä. Kiellä se ei ikinä, jos on pienikin mahdollisuus vielä hypätä, niin tämä ponihan pomppaa. Joskus se tosin on vain huono asia, mutta yleensä siitä on paljonkin hyötyä. Sonja ei tarvitse suoraa lähestymistä esteelle, vaan hyppää mielellään mitä erikoisimmista kulmista. Se lisää sen mielestä vain tehtävän jännittävyyttä ja mielenkiintoisuutta. Laukat ovat kuitenkin tämän ponin suurin intohimo. Se rakastaa juosta lujaa ja painaa sisulla niin lujaa kuin jaloistaan pääsee. Sillä on kauhea voitontahto aina radalla, mikä saa sen yltämään huimiin suorituksiin. Sonja juoksee mieluiten kärjen tuntumassa hieman yli puolet matkasta ja lähtee sitten vasta mojovaan kiriin, joka yllättää kaikki. Joskus se kuitenkin päästetään heti kärkeen, mistä poni onkin hyvillään eikä yleensä tällöinkään tuota pettymystä omistajalleen. Voin vannoa, että laukkaaminen radalla tällä ponilla radalla on mahtava kokemus!

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Valmennuskalenteri

Päiväkirja